Woke-yliopistojen alasajo !
Sivistyksen loppu
Amerikkalaiset ovat lyhyessä ajassa menettäneet uskonsa korkeakoulutukseen. ”Kaikki sortuu”, sanoo 22-vuotias opiskelija Hunter Neel. Mitä oikein tapahtui?
liopiston auditorion seinälle on heijastettu 1600-luvulla eläneen englantilaisen filosofin John Locken nimi. Tarkoitus on keskustella hänen vaikutuksestaan scifi-romaaniin Ender’s Game vuodelta 1985.
Aluksi vaihdetaan kuitenkin kuulumisia. Yliopiston kevätloma on juuri loppunut.
Professori Lisa DiBartolomeo jakaa puheenvuoroja. Naisopiskelija avautuu sydänsuruistaan ja kertoo eronneensa loman aikana poikaystävästään.
”Jouduin ajamaan yöllä kaksi tuntia etsiessäni vibraattoria”, hän valittaa.
Professori ei hätkähdä. Olit ilmeisesti todella puutteessa, hän sanoo nauraen.
Kulttuurisotien aikakaudella voisi kuvitella, että opettajan olisi turvallisinta välttää luennolla seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyviä aiheita.
DiBartolomeo ei enää välitä. Hänet ja yli 150 muuta opettajaa on irtisanottu yliopiston säästökuurin vuoksi.
Siksi hän suostuu haastatteluunkin huolettomasti eikä pelkää kritisoida pian entistä työnantajaansa.
”Ei kiinnosta paskaakaan.”
itkään Yhdysvalloissa ajateltiin, että nuorille on elämässä yksi oikea suunta: korkeakoulu.
Ajattelu ylitti puoluerajat. Vielä vuonna 2011 peräti 99 prosenttia republikaaneiksi tunnistautuvista vanhemmista odotti oman lapsensa jatkavan opintoja lukion jälkeen, demokraateista 96.
Luottamus korkeakouluun oli laajalti jaettua. Sen uskottiin hyödyttävän niin yksilöä kuin yhteiskuntaa.
Lyhyessä ajassa on tapahtunut suuri muutos.
Korkeakoulutusta tärkeänä pitävien nuorten amerikkalaisten määrä on romahtanut yli 70 prosentista 51 prosenttiin.
Niin sanotusta Z-sukupolvesta (noin vuosina 1997–2012 syntyneistä) yli 50 prosenttia arvioi, että pelkän lukiotodistuksen turvin tarjolla on runsaasti hyväpalkkaisia ja vakaita töitä.
Enää runsas kolmannes amerikkalaisista luottaa korkeakoulutukseen. Lähes puolet vanhemmista toivoo, että heidän lapsensa tekisi lukion jälkeen jotain muuta.
Mitä oikein tapahtui?
Länsi-Virginian yliopistosta (WVU) on tullut amerikkalaisen korkeakoulutuksen kurjistumisen symboli.
WVU on osavaltionsa suurin, vuonna 1867 perustettu lippulaivayliopisto. Opiskelijoita on noin 30 000, kampuksia kolme, kandintutkintoon johtavia pääaineita toista sataa.
Viime kesän kynnyksellä WVU kertoi suurista leikkauksista, jotka järkyttivät opettajia ja opiskelijoita. Huhuja oli kyllä liikkunut, mutta mittakaava tuli yllätyksenä.
28 pääaineen opetus lopetetaan, yli sata ihmistä irtisanotaan, kielten laitos lakkautetaan. Henkilöstövaikutusten on arvioitu nousevan kokonaisuudessaan yli 250:een.
Leikkausten syyksi ilmoitettiin 45 miljoonan dollarin budjettivaje, josta syytettiin ensisijassa opiskelijoiden määrän laskua. Mitä vähemmän opiskelijoita, sitä vähemmän lukukausimaksuja.
Länsi-Virginian yliopisto ei ole haasteiden edessä yksin. Sen toimenpiteitä pidetään kuitenkin poikkeuksellisen rajuina.
Siksi Yhdysvalloissa nyt pohditaan, onko tämä vasta alkua.
orkeakoulutuksen suosion laskuun on monta syytä. Niistä keskeisin lienee raha.
Koulutuksen hinta on noussut nopeasti, ja sen myötä opintolainat ovat paisuneet.
Mitä isompi opintolaina, sitä suurempi yksilön riski. Entä jos koulutusta vastaavaa, hyväpalkkaista työtä ei löydykään, mutta niskaan jäävät valtavat velat?
Tai jos valmistumisen jälkeen tienatut rahat hupenevat opintolainan lyhentämiseen? Rahaa ei ehkä jääkään omistusasuntoon. Varallisuus ei kerry.
Parhaassa asemassa ovat ne, jotka käyvät niin sanottua selektiivistä yliopistoa. Sillä tarkoitetaan oppilaitoksia, joihin pääsee sisään alle puolet hakijoista.
Toiselle puolikkaalle kouluttautuminen on uhkapeliä: se voi kannattaa tai sitten ei. Tällaisten oppilaitosten opiskelijat ovat todennäköisesti a) maaseudulta b) mustia tai latinoja tai c) matalatuloisista perheistä – tai näiden yhdistelmä.
WVU on tällainen ei-selektiivinen yliopisto. Yli 80 prosenttia hakijoista hyväksytään.
Hunter Neelille, 22, yliopistokoulutus on aina ollut itsestään selvä valinta.
Sen avulla hän pääsisi pois kotiosavaltiostaan Länsi-Virginiasta, joka ei ole koskaan tuntunut omalta.
Länsi-Virginia on köyhä, hiilikaivoksistaan tunnettu osavaltio Appalakkien vuoristoseudulla. Sen maine on konservatiivinen ja takapajuinen, junttikin.
Asukkaista yli 90 prosenttia on valkoisia, ja republikaaneilla on enemmistö osavaltion kongressissa. Donald Trump sai 68,2 prosenttia äänistä vuoden 2020 presidentinvaaleissa.
Paikalliset opiskelijat kuvailevat yliopistoa elämänlangaksi. Se on kuin muistutus ulkopuolisesta maailmasta ja siitä, että elämää on karujen vuorten ja peltojen takanakin.
Neel pelkää, että ilmoitetut leikkaukset vain kiihdyttävät aivovuotoa ja ajavat nuoret muualle jo opintoja varten.
”On vaikea ruokkia muutosta osavaltiossa, kun yliopistossa tapahtuu tällaista”, hän sanoo.
Neelin kämppäkaveri on siirtymässä Delawaren yliopistoon, toinen ystävä Michiganiin. Moni miettii nyt suunnitelma b:tä.
Niin myös Neel. Hän olisi lähtenyt jo aiemmin, jos rahat olisivat riittäneet.
Tällainen on yhdysvaltalainen korkeakoulujärjestelmä
High school eli lukio on Yhdysvalloissa pakollinen. Jos haluaa korkeakouluun, voi edetä yliopistoon tai collegeen, jolle ei olemassa suoraa käännöstä. Toinen vaihtoehto on trade school, joka muistuttaa (mutta ei vastaa) suomalaista ammattikoulua.
Yliopistossa voi suorittaa kandidaatintutkinnon (bachelor), joka kestää yleensä neljä vuotta. Tämän jälkeen voi halutessaan jatkaa maisteriopintoihin (master).
Collegessa tarjottavat opinnot kestävät pääsääntöisesti vähemmän, usein kaksi vuotta. Yleensä myös collegessa suoritetaan kandidaatintutkinto (bachelor).
Jotkut college-tutkinnot valmistavat suoraan tiettyyn ammattiin, kun taas osa tarjoaa laajan, yleissivistävän pohjan. Lisäksi on community collegeja, jotka voivat antaa esimerkiksi ammatillisen pätevyyden tiettyyn tehtävään.
ivistys ei ole nyt muotia Yhdysvalloissa.
Laaja-alaista koulutusta ei arvosteta yhteiskunnassa niin kuin ennen. Nuoret halutaan suoraviivaisesti työelämään eikä ”haahuilemiseen” ole aikaa.
Venäjään ja muihin slaavilaisiin kieliin erikoistuneen professori DiBartolomeon mielestä Yhdysvallat on unohtanut, mikä on yliopistokoulutuksen tarkoitus. Sen kuuluukin olla syvää ja leveää, ei kapeaa, hän luonnehtii.
”Ja juuri se [laaja-alainen koulutus] on hyökkäyksen kohteena, ei vain tässä yliopistossa vaan koko maassa.”
WVU:ssa suurimman lekan alle joutuivat humanistiset tieteet, vaikka muualtakin leikattiin. Se ei ole yllättävää. Samaa ilmiötä on todistettu Suomessakin.
”Euroopassa käydään hemmetti maasotaa! Venäjän kielen ja kulttuurin tunteminen on elintärkeää kansalliselle turvallisuudellemme, puhumattakaan Euroopan turvallisuudesta”, DiBartolomeo sanoo.
Hän huomauttaa, että kielten laitos ei tuottanut tappiota.
Siksi hän uskoo, että kyse on ennen kaikkea arvostuksen puutteesta.
oinen korkeakoulujen kohtaama haaste on luottamuspula. Amerikkalaisten usko opetuksen laatuun ja sen tarjoamaan hyötyyn ovat laskeneet jo pitkään.
Keskeisenä syynä muutokseen pidetään ideologisen ja poliittisen kahtiajakautumisen kärjistymistä Yhdysvalloissa. Yliopistot ovat politisoituneet siinä missä muutkin instituutiot oikeuslaitoksista lähtien.
Konservatiiviset poliitikot ympäri maata käyvät näyttävää taistelua liberaaleja ”woke”-yliopistoja vastaan. Kenties näkyvin esimerkki on Floridan kuvernööri Ron DeSantis, joka on yrittänyt puuttua suoraan opetustarjontaan.
Äärioikeisto maalaa korkeakouluista kuvaa suoranaisina indoktrinaatiokeskuksina. Tarkoitus ei ole sivistää vaan aivopestä, he katsovat.
https://www.hs.fi/kirjeenvaihtajat/art-2000010335173.html
