Hikikomero 0 readers

Oletteko huomanneet ettei tämä enää ole piilotettu alalauta? Nyt kuka tahansa normo voi löytää tänne.

Oon 24vuotias joka ei ole saanut mitään aikaiseksi elämällään, kouluton, rahaton ja asunnoton. Tällä hetkellä olen kunnan maksamassa hätämajoituksessa ja asuntoa pitäisi etsiä, mutta en vain viitsi tai edes kykene siihen sekin asia tuntuu vain ylitsepääsemättömältä. Kunnan sosiaalityöntekijät painostavat toki minua etsimään asuntoa ja sanon heille aina myöntävästi joojoo etin etin, vaikka todellisuudessa saatan vain katsoa minuutin asuntoja ja lopettaa siihen. Suurin ongelma mulla lienee se etten osaa puhua omista asioistani tai tunteista kenellekkään, tämä saattaa johtua kasvatuksesta, mutta en siitäkään varma ole. En tiedä mitä tässä tilanteessa pitäisi nyt edes tehdä, kun en uskalla edes sosiaalityöntekijältä pyytää apua. PS. saa kysyä tilanteesta lisää ja saa neuvoa mitä mun pitäisi tehdä

Onko kelleen käynyt niin että kypsemmässä iässä muuttunut seminormosta hikyksi? Mulla taitaa näin keski-iässä olla käymässä niin. On tää koko elämä ollut hyvinkin vaivalloista selviytyä normojen puuhista ja elämäntavasta. Sinnikyydellä kuitenkin joten kuten pärjännyt. Nykyään ei kiinnosta enää vähääkään työyhteisö tai harrastukset, joissa pitää olla muiden kanssa tekemisissä eikä yhteiskunta. Vihaan ihmisiä ja yhteiskuntaa ja olen väsynyt kaikkeen. Olen nyt sairauslomalla ja vituttaa jo valmiiksi, että töihin palaaminen on välttämättä edessä joskus.

> Hikky > Käy saunassa Se olisi sitten valinnan paikka

Tän ei pitäis häiritä enää tässä kohtaa niin paljoa, mut silti jotenkin vituttaa kun normomiehet tänäkin viikonloppuna nussii seksuaalisen turhautumisensa pois ja tyhjentää pallinsa naisen pilluun, just sinne minne se on tarkoitettukin. Ja sit samaan aikaan ite joudun roiskimaan vaan talouspaperille. :(

Onko päivä postinjakaja sopiva työ hikkylle. Onko kokemuksia.

Nettikasinoita harrastaville hikyille varoituksen sana. Kela pyytää nykypäivänä yhteenvedot kasinotileiltä. Jos olet vaikka tallettanut 10 euroa ja pyörittänyt sitä eri peleissä tunnin, niin kaikki tämän pelisession aikana "voittamasi" rahat ovat tuloa vaikka häviät ne lopulta kasinolle eivätkä ne koskaan siirry pankkitilillesi. Ei pidä montaa kymppiä kuukaudessa tallettaa casinoille, niin laskevat sinulle jo satojen eurojen pelivoitot. Syynäävät tiliotteet ja katsovat mihin kasinoille olet tallettanut ja pyytävät yhteenvedot. Itse en juo, enkä käytä muitakaan päihteitä. Tuosta pelaamisesta muodostui itselleni vuosien aikana, joku samanlainen pakokeino todellisuudesta. Yritin monta kertaa saada tähänkin ongelmaan apua, mutta sitä ei herunut. Jälkikäteen voi todeta, että olisi kannattanut valita ryyppääminen, olisi varmaan saanut enemmän apua, eikä Kelaakaan kiinnostaisi vaikka ryyppäisi rahansa. Varmaan kohta keksivät alkaa vähentämään panttitölkit tulona. Onneksi on sentään työmarkkinatuki ja asumistuki. Jos olisin pelkän toimeentulotuen varassa, niin olisin isossa kusessa. Nyt pärjään ehkä jotenkin. Mutta vastaavan addiktion omaavia suosittelen varautumaan siihen minkälainen meininki nyt vallitsee.

Kuinka usein käytte ulkona?

Mielenterveyspalvelut, olkaa hyvä.

Voiko 40 kymppisenä enää päästä ylös kuopasta?

Miten päästä pois komerosta?. Olen asunu nyt vanhempani luona jotain 2 vuotta liikkumatta mihinkään ku ei vaa enää uskalla. Ennen tätä mulla oli ihan hyvin kavereita ja olin sosiaalinen mutta vähenemään päin kun tuli nisteiltyä. En oo ollu kehenkään yhteydessä tänä aikana. Haluaisin tehdä muutoksen ja ruveta käymään töissä mutta mikä ois se eka askel. Niin helpolta ku se ulos lähteminen kuulostaakin nii ei vaan pysty. Mietin tän postauksen laittamistakin varmaan puoli vuotta

Keräileekö muut hikyt pulloja ja tölkkejä? Mielestäni jotenkin comfy harrastus. Kevään tullen löytyy lumen alta paljon tölkkejä.

Ryhdistäydyin jokunen vuos sitten ja pyristelin ulos komerosta. Vaimo, koulutus ja vakityö. Tää on iha täyttä painajaista. Kavereita ym. On just niin kauan, kuin näyttelet pitäväsi tiukkaan rajatusta roolistasi. Kommunikaatio on kuin näytelmää, ja keskusteluissakin valmiit vuorosanat Teen matalapalkkatyötä. Oon sitoutunut duuniini ja koen ylpeyttä tehdessäni sen hyvin, mutt työyhteisössä ihme oikku, jonka seuraa vältellään. Organisaatiossa olen hierkarkian pohjalla. Sosiaalisilla taidoillani nousua ei ole luvassa. Kummoista palkintoa ei ole. Rahasta ei tarvitse stressata ja parisuhde tuo lämpöä elämään, mutt ne vain lieventävät painajaista. Rakastan vaimoani, mutt olen hänelle taakka. Kun on kerran kokenut hikikomeron, ei ulos pyristelyn jälkeinen elämä tunnu yhtään sen paremmalta. Komerossa en vienyt muita mukanani kohti pohjaa. Usein fantasioin itsemurhayksiöstä jossai syrjäseuduilla ja pois hiipumisesta. Eläisin ilman puhelinta. Töissä voisin käydä juuri sen verran, ett ei tartteis asioida Kelan kanssa. Sitt vaan unohtuisin ja kuolisin joskus ilman merkkiäkään, että olen elänyt.

Onko eläkkeensaajan asumistukea mahdollista saada jos asuu vanhempien luona?

Millaisia traumaattisia muistoja muille hikkyille on jäänyt peruskoulusta? Todennäköisesti jokaisen hikkyn traumat ja masennus ovat sieltä kuitenkin peräisin. >liikunnassa käytännössä joka kerta ne alfat toimivat kapteeneina ja valitsivat joukkueet >joka kerta minut valittiin toiseksi viimeisenä >onneksi luokalla oli vielä minuakin hyljeksitympi luuseri niin en sentään viimeisenä tullut valituksi >ala-asteella kerran liikunnassa tanssia >opettajan minulle pariksi määräämä rinnakkaisluokkalainen tyttö katsoo minua kuin halpaa makkaraa eikä suostu pitämään minua kädestä kiinni >seisomme vain sivussa kun muut tanssivat >muistan vieläkin sen kuvottuneen ilmeen ja vihasin tuota tyttöä peruskoulun loppuun asti >liikunnassa olin täysin paska kaikessa >motoriset taitoni ja kuntoni olivat surkeita >en esimerkiksi koko peruskoulun aikana oppinut luistelemaan, vaikka sitä oli joka talvi varmaan kuukauden liikuntatuntien verran >peruskoulun lopussa pysyin luistimilla pystyssä, mutta en osannut pysähtyä kääntämällä luistimet sivuttain tai tehdä nopeita käännöksiä tai laukoa kiekkoa >juoksunopeuteni oli aina hitaimpien joukossa >en oppinut heittämään koripalloa ikinä muuten kuin mummotyylillä >jalkapallossa en osannut potkaista palloa kovaa >pesäpallossa saatoin tuurilla osua palloon, mutta kentällä ollessani en osannut heittää sitä palloa pitkälle >sisäliikunnassa muut talloivat varpailleni, jos minulla ei ollut sisäkenkiä >jos joukkueet jaettiin paidallisiin ja paidattomiin ja minä olin paidattomien joukkuessa, muut kutsuivat minua luuviuluksi >pakko pitää luokan edessä joku esitelmä tai puhe >joka ikinen kerta lukion ja peruskoulun aikana jokainen opettaja aina sanoi, että jännitys helpottaa mitä enemmän näitä tekee >todellisuudessa ahdistus ja pelko vain voimistuivat joka kerta kun minut pakotettiin punastumaan, hikoilemaan ja tärisemään luokan edessä samalla kun muut huutelivat niitä samoja vanhoja paloauto-herjoja ja pilkkasivat >kiitti vitusti opettajat >aiempaan liittyen punastuin ja hikoilin joka ikinen kerta, jos opettaja pakotti vastaamaan johonkin kysymykseen tai lukemaan jonkun tekstin oppikirjasta >en tiedä olivatko nuo opettajat sokeita vai sadistisia kun selvästi huomion keskipisteenä oleminen tuotti minulle tuskaa, mutta silti pakottivat vastaamaan, vaikka en ikinä viitannut >välitunnilla/ruokalassa seisoin/istuin vain muiden vieressä hiljaa enkä ikinä puhunut mitään >pääni sisällä vihasin välitunteja enemmän kuin oppitunteja ja toivon, että kaikki oppitunnit olisivat olleet yhteen putkeen ja olisi päässyt aikaisemmin kotiin >yläasteella aloin lintsaamaan monta kertaa kuukaudessa sanomalla äidilleni, että minulla on huono olo >nykyään olen 30v, 0 päivää työkokemusta, ei lukion jälkeistä tutkintoa 9+3 vuotta kidutusta 5 päivää viikossa kehityksen kannalta tärkeimpinä vuosina jätti jälkensä.

Se on uskomatonta miten nopeasti aika menee ohitse kun on masentunut & yksinäinen. Törmään usein omiin teksteihini eri foorumeilla & youtuben kommenteissa. Tänään huomasin taas, että yhdestä kommentista oli vierähtänyt neljä vuotta, vaikka omissa ajatuksissani kirjoitin sen korkeintaan puoli vuotta sitten. Samalla tajuntaani iski taas sadan salaman kirkkaudella mikä luuseri minä olen.

Saaks tänne postata jos on vuoroviikoin komero ykä?

Keskustelua tyynyistä, peitoista ja lakanoista jne. Ongelmani on se, että tyynyt ovat huonoja ja aiheuttaa infernaalista niska, selkä ja hartiakipua joka aamu. Olen joutunut jumppaamaan joka päivä ja en jaksaisi. Joten onko olemassa mitään vähän laadukkaampia autisti tyynyjä tms. Ei nyt välttis tartte olla dakimakura, kunhan näistä kivuista pääsisi eroon. Ehdotuksia?

Miten vitussa kelarotan kuuluis maksaa perintövero jakamattomasta kuolinpesästä?

Tästä tullaan aika varmasti kitisemään ihan vitusti, mutta kokeillaan nyt. Tsemppauslanka urheilulle. Homo AP oli ajatellut kokeilla kunto potkunyrkkeilyä. Olen 93/183 eli lievästi lihava läskiperse, joka ei ole harrastanut liikuntaa viimeiseen 10 vuoteen. Tarkoitus olisi tällaisen ohjatun liikunnan parissa aloittaa hieman painon pudotusta yleiskunnon ylläpitämistä. Tästä paikkakuntani lähettyviltä löytyy kamppailuseura, joka järjestää noita kunto potkunyrkkeily -kursseja. En jaksaisi pelkästään iltakävelyjä, kun ne eivät tunnu olevan tarpeeksi. Pakko yrittää kokeilla jotain muuta, koska terveys meinaan alkaa reistailemaan ihan helvetisti, kun on tullut yli kolmekymppiseksi.

Joo elics. Olisi muutto edessä omaan komeroon. Löytyy kyllä sen verran huonekaluja, että pärjään, mutta sänky esim. pitää käydä ostamassa. Mitä kaikkea muuta ylimääräistä pitäisi huolehtia omaan asuntoon? Tällä hetkellä löytyy: >vaatteita >hygieniatarvikkeita >keittiötarvikkeita >lautasia ja mukia >leffoja, pelejä ym krääsää >lamppuja >työkaluja (ruuvimeisseli ym) >vitusti kirjoja >kirjahylly >kaksi tietokonetta (vanhoja) >sellainen musta säilytyskaappi >pöytiä useampi kappale (tietokoneille) mitä puuttuu: <yöpöytä <sänky vaikka futonpatja ja tatami, peitto ja tyyny käydä uutena ostamassa <julisteet ja muut koristeet (en halua asua mielisairaalassa) <imuri <airfryer hommata? <tietokoneen puhdistusvälineet Mitä kaikkea muuta olisi hyvä hommata? Ei semmoiseen pieneen kämppään nyt hirveästi edes mahdu. En edes listannut tähän kaikkea, vaan lähinnä ehkä oleellisimmat.

Joo eli muutto parintunnin kuluttua. Lisäksi aika vitusti tuota tavaraa näköjään lopulta löytyikin. Hirveä homma ja pitää vissiin osallistua itse tuohon kantamiseen myös, vaikka en kyllä rehellisesti jaksaisi.

Tekisi mieli ostaa uusi tietokone, vaikka rationaalisesti ajateltuna siinä ei ole kovin paljoa järkeä kun pelaan nykyään niin vähän. Silti taidan sen tehdä, koska johonkin tuo raha pitää käyttää ennen kuin kuntoutustuen jakso loppuu huhtikuussa ja on riski pudota toimeentulotuelle takaisin. Jos olisi pysyvä eläke niin varmaankin sijoittaisin rahoja ja pitäisin puskuria. Tämmöisiä mietteitä tänään löysästä hirrestä.

Muita, joiden sisaruksista tuli "normoja", mutta sinusta tuli hikky tai muuten vain epänormaali? Minulla on sisko ja veli. Molemmilla on puolisot ja omistusasunnot. Siskolla on lapsia, veljellä ei ole. Veljellä oli riski, että olis saattanut kasvaa hikyksi, mutta löysi naisen ja asuu sen kanssa omakotitalossa lemmikkien kanssa. Käyvät usein ulkomailla. Sisko on niin normo kuin voi vaan olla, mutta ei paha ihminen kuitenkaan. Itsestäni kasvoi mt-ongelmainen aikuinen ihminen. Erosin jo lapsena sisaruksistani eli olin jatkuvasti stressaantunut ja ahdistunut. Jouduin koulukiusatuksi ja kärsin myös mutismista jonkun aikaa (yhä edelleen on vaikeaa avata suuta tietyissä tilanteissa). Siskoni ja veljeni olivat helppohoitoisia kakaroita, eivät kiukutelleet "turhasta". Minulla oli aina jotain ongelmaa ja jouduin usein sairaalaan kun poltin käteni tai en saanut henkeä pahan astmakohtauksen takia. Synnyin ennenaikaisesti keskosena kun taas sisarukseni syntyivät normaalisti normaalipainoisina. Lapsuus oli minusta helvettiä, mutta sisarukseni näkevät lapsuuden toisin. Siskoni mielestä vanhemmat oli ihan normaaleja, mutta veljellä on aika sama käsitys kuin minullakin eli täyttä paskaa oli - toisaalta veli ei vaikuta yhtä traumatisoituneelta kuin minä, koska hän elää niin hyvää, tasapainoista elämää. Vanhemmat joivat ja polttivat tupakkaa minkä kerkesivät, vaikka töissä kävivätkin normaalisti. Huutoa tuli jos osoitti tunteita tai toi kaverin kylään (ja niitähän minulla oli joskus yksi ja sitäkään ei saanut tuoda kylään). Veli ja minä suojelimme siskoa vanhempien käytökseltä niin luulen tämän olevan se syy, miksi sisko näki perhe-elämän valoisammmin. Olen varma, että jos veljeni ei olisi löytänyt naista, niin hän asuisi yksin hikkykuutiossa työttömänä. Kävin terapiassakin, mutta ei siitä ollut apua. Nyt asun rottakuutiossa ja teen osa-aikatöitä. Töissäkin oireilen ja olen kiusattu ja olen harkinnut lopettavani kun en kestä enää. Voisin kirjoittaa loputtomiin, mutta jätän tämän vain tähän. Mielelläni kuulisin teidän elämästänne, että onko teillä sisaruksia ja onko teidän elämä ihan erilaista.

Kuka on hikkyjen suosikki joukkosurmaaja?

Nyymillä ollu vajaa 20v tuo F83 diagnoosi, eli ei tarkkaa tiedetä missä vika on. Eli tässä jo ikää melkee sen 25v, niin pitäskö jo itse ottaa selvää et, missä mentii vikaan? Kun mitä lukenu, niin jokku saanu jopa lievän mopon diagnoosia. Itellä ehkä motoriikassa, hahmotuksessa ja oppimisessa ne pahimmat, tosin enää ei tuu burgeroitua niin pahasti. Toki ylis tier vittuilua tulee välillä harrastettua muuallakin. Mutta jos sie tulee vamas diagnoosi joku kaunispäivä, niin se on varmaa pullo auki ja kyssiä kehiin. Jonku autismi tai sellasen vie sulattas, mutta olis sitten kunnolla vammainen eikä mitää välimalli kappale. Tosin äiti väittää et, tuo olis jo purettu, mutta tiedä häntä.

Tilanne on sellainen, että tässä noin vuoden aikana tulisi muutto pois rakkaasta homoneekericityn maalaiskunnasta (elikkäs Vantaalta), kun taloyhtiö irtisanoo kaikkien asukkaiden vuokrasopimukset. Olen nyt yli vuosikymmenen ajan nauttinut todella edullisesta vuokrasta, vaikka neekerit, nistit ja muut ovat vituttaneet vuosi vuodelta enemmän ja enemmän. Muutama vuosi sitten pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle, joten vuokran kanssa ei tee niin tiukkaa kuin vaikkapa työmarkkinatuella elelijöillä. Myös luottotiedot löytyvät meikämandoliinolta. Haluisinkin kysellä kanssahikyiltä, että minne tässä kannattaisi muuttaa, nyt kun kerrankin olisi mahdollisuus päästä eroon mamuista ja muusta enemmän tai vähemmän häiritsevästä sakista eroon. Seuraavassa olisi tietyt kriteerit mistä en mielelläni jousta: >asuinpaikan pitäisi olla joko Helsingin ja Tampereen välisen junaradan vieressä tai sen lähettyvillä (perhettä asuu pk-seudulla ja Jyskylässä) >olen miettinyt alustavasti Hämeenlinnaa, Hämeenlinnan kehyskuntia, Tamperetta ja Tampereen kehyskuntia. onko jengillä kokemusta esim. Lempäälästä, Pirkkalasta tai Hämeenlinnan kehyskunnista esim. vaikka Valkeakoskesta tai (k)Urjalasta? >Jämsä ei kiinnosta, en myöskään halua asua Jyväskylässä liian lähellä vanhempia >Kuopio ja Kuopion alue kiinnostaa hieman, sama pätee myös Kouvolan alueeseen >vuokratason pitäisi olla suht edullinen eläkkeensaajan asumistuen kannalta >vähän neekereitä, nistejä, häiritsevää nuorisoa >peruspalveluiden on oltava lähellä (kävelymatkan päässä) kauppoineen ja apteekkeineen, Lidlistä plussaa >liikenneyhteykset kaupunkiin (Tampere, Hämeenlinna) pitää olla toimivat >luonto- ja lenkkimahdollisuudet pitää olla vähintään tyydyttävällä tasolla >EDIT. Ajokorttia ei ole, ei tule, tulen olemaan melko pitkälti julkisten varassa Vinkkejä, kokemuksia ja ennen kaikkea mielipiteitä otetaan kiitollisena vastaan. Parhaimmille vinkin antajille voin luvata ehkä jopa kultaa.

Mitä poliisi voi tehdä, jos saa tappouhkauksia?

Huutista kun kelan tukema terapia on täynnä normoja itkemässä sitä kun tyttöystävä jätti

‎

Kela kysymyksiä. Onko mahdollista saada harkinnanvaraista esim. pesukoneeseen ja polkupyörään? Miten toi käytännössä niin kuin toimii? Lähettävätkö he suoraan rahat tilille ja vaativat kuitin vai tekevätkö maksusitoomuksen pyytämääni kauppaan? Vai miten toi toimii. Toiseksi. Kuinkas nuo hammaslääkärilaskut ja muuttoraha-avustukset? Ymmärsin Kelan viestistä, kun laitoin sinne aiemmin kyselyä, että korkeintaan 180€ siitä maksavat ja mun muutto tulee maksamaan arviolta jotain 300€ yli tai ali. Joudunko maksamaan loput omistani? Entäs sitten asunnon vakuutusmaksut? Se maksaa jotain 70€ ainakin vuodessa.

Kuuluuko hikkyilyyn aina todella paskainen kämppä, joka täynnä roskia yms?

>no mee ulos Mitäs näitä muita perinteisiä "hyviä neuvoja" olette kuulleet?

Haluan vittuun töistä ja olla vaan rauhassa. Tavoittelen pitkällä tähtäimellä eläkettä. Sain masennuksella ensin muutaman viikon sairauslomaa ja siihen päälle oikeastaan pyytämättä puolet lisää. Tiedän että ei näillä vielä eläkkeelle mennä mennä mutta pää on nyt auki. Jatkoja on sovittuna ja aion käydä höpöttelemässä vihamielisiä ja harhaisia juttuja siellä. Ei tarvitse edes teeskennellä. Isoin haaste oikeastaan on päästä eroon kaikista syvälle iskostuneista soveliaisuussäännöistä. Ja töihin palaaminen on tietty pakollinen vaihe jossain kohtaa. Siinäkin pitää vaan pystyä raa'asti alisuorittamaan ja kusemaan hommat

Muutin viikko sitten omaan asuntoon ja ajattelin että ''jes viimein pääsen komeroimaan omassa rauhassa ja kukaan ei ole valittamassa'', mutta kuinkas kävikään. Alakerrassa asuu joku 30v yh-äiti jota nyt ilmeisesti vituttaa että oon tietokoneella yöisin (kuulemma näppäimistöstä kuuluu naputusta sinne asti ja tuolilla liikkuminen). Välilla se öisin hakkaa kattoa että lopettaisin elämisen öisin. En tiiä pitäskö kyssata ku en näköjään enää saa olla koneella rauhassa. Muutenkin miks näissä kerrostaloissa nää seinät on näin paskasti äänieristetty että normaalit äänetki kuuluu naapuriin (kuulen siis kun seinänaapuri puhuu puhelimessa paskaa monta tuntia päivässä). Onko siis vaihtoehdot kyssata vai takaisin vanhemmille?

Paljon muut hikkyyntyneet ja kelarottautuneet nyymit maksaa opintolainaa pois per kuukausi? Itse vuosi sitten tiputtelin 50€, mutta silti +100€/kk joutuu maksamaan.

Mitä hikky ja yksinäisyys elokuvia on olemassa?

Laudalla on nyt sen verran keskustelua ja väittelyä siitä mikä on hikyn määritelmä, että on tarpeen muistuttaa mitä koko sana tarkoittaa. Hikky on siis lyhenne sanasta hikkikomori, joka on Japanissa keksitty/löydetty mielenterveydellinen ongelma. Sen määritelmäksi katsotaan seuraavat asiat: 1. spending most of the day and nearly every day confined to home, 2. marked and persistent avoidance of social situations 3. social withdrawal symptoms causing significant functional impairment 4. duration of at least six months 5. no apparent physical etiology to account for the social withdrawal symptoms Tietenkään ei ole olemassa täydellistä määritelmää, mutta jos ihmiset jaksaisivat katsoa mistä puhuvat ei tarvisi kysyä "Tarviiko hikyn olla neitsyt? ei" tai "voiko hikky käydä töissä? ei, ellei sitä voi tehdä kotona".

En taida olla varsinainen hikky koska olen AMK opiskelija, mutta kävin eilen ekaa kertaa missään opiskelijatapahtumassa. Olen siis neljännen vuoden opiskelija ja kohta valmistumassa. Keräsin rohkeuteni ja kävelin puistoon jossa näin muitakin inssiopiskelijoita ja liityin niitten porukkaan. Matkalla vielä jännitti mutta jännitys hävisi nopeasti kun joku siitä porukasta tuli heti juttelemaan ja tarjoomaan haalarimerkkiä. Ihan tuntemattomia kaikki mutta oli hyvät ns. hengailut. Nyt tekee mieli mennä uudestaankin. Ja mulla ei siis ole ollut mitään sosiaalista elämää noin 7 vuoteen poislukien äiteellä aika ajoin kyläily ja anonyymi lautailu.

Kela on antanut karenssia jo todella monta kertaa ja nyt alkoi riittämään. Syynä etten ole ilmoittaunut työttömäksi työnhakijaksi. Miten tuon saisi hoidettua helpoiten? Mol sivu sanoo: "Jos emme tavoita sinua puhelimitse, saat ajanvarauksen tapaamiseen." Voiko tuon välttää? Tarkoituksena siis väistää karenssi mahdollisimman pienellä panostuksella / sosiaalisella kanssakäymisellä.

Olin mun vanhemmilla tän viikonlopun. Join itteni känniin ja jotenkin tuntuu ihan vitun pahalta että tarvii tulla tänne vetää pää täyteen että vois ees jotain samaa olla vanhempien kanssa

Ihan turha odottaa minkäänlaista apua sosiaalitoimistosta, jos olet etnisesti suomalainen ja olet näyttänyt merkkejä että pärjäät edes jotenkin tässä elämässä. Kaikki apu menee: >mamuille >nisteille >juopoille Suomalainen saa tuolta vain "voivottelua ja tsemppiä".

Löytyykö kohtalontovereita joilla oma rumuus on suurin syy masennukseen ja hikkyyntymiseen?

Mistä ostatte vaatteenne? Kävin Prismasta hakemassa puvun häihin viime syksynä ja se istui hyvin. Olin positiivisesti yllättynyt. Kirpparilla kävin myös niitä sovittamassa mutta kaikki oli sellaisia kunnon pahvihousuja. Sopivaa kokoa ei löytynyt mistään. Prismasta en ole muita vaatteita ostanut. Olen jostain Youtubaajien merch kaupoista ostanut huppareita, mutta nämä kaikki ovat tähän mennessä menneet rikki. Esim. Tasku revennyt tms. Samoiten EMP:ltä siellä on ihan vitun kallista ja se laatu on huono. Mulla on nytkin reikiä näissä collegehousuissa, vaikka oon pulittanut joskus paljon rahaa näistä. Ne on vain revennyt aina jostain ennen pitkään. Mietin et tilaisin CDJapanista japanilaisia vaatteita, mutta ne on niin tähtitieteellisissä hintaluokissa, että jonkun paidan ja housujen hinnaksi tulee ainakin 200e, jos maksaa niistä VATin etukäteen, että ei tartte pelleillä tullin kanssa. Posti toimituksen ovat aivan vitun kalliit sieltä. Luotettava kauppa tosin muuten, koska olen tilannut sieltä aiemminkin. Toinen on joku suomalaisten käytettyjen vaatteiden kauppa kuten Emmy store. Sieltä en ole tilannut mitään vielä koskaan ja halvalla saa, mutta sitten taas laatu askarruttaa. Mietin jo vähän vaatevaraston uusimista, kun vituttaa näyttää kodittomalta. Vaikka sekin on kuulemma joku tyyli.

On ruvennut olemaan yhä useammin päiviä jolloin ei huvita tehdä mitään normaaleja hikky juttuja, ei huvita pelata, ei kuunnella musiikkia, ei katsoa sarjoja tai elokuvia, eikä lukea kirjoja. Nukkuminenkaan ei onnistu kun on niin levoton olo. Tätä tunnetta luonnollisesti seuraa riipivä ahdistus kun joutuu kohtaamaan omat ajatukset ja todellisuuden ilman harhautuksia. Ja tietenkin pelko siitä, että tästä tunnetilasta tulee uusi normaali niinkuin kaikki wanhahikkyt (ite 32v) pelottelee, niin ettei lopussa kykene tekemään muuta kuin juoda päivät pitkät lämmintä kaljaa ja tuijottaa TV:stä ostoskanavaa tai mitä paskaa sieltä nykyään tulee päiväsaikaan. Eilen oli tälläinen tuskainen päivä ja kyssithän siinä kävi mielessä. Jos puhuttaisiin kuukausista tai edes viikoista niin jossain vaiheessa murtuisin. Onko tämä vääjäämätön eskapistisen elämäntyylin lopputulema, että lopulta kuitenkin kyllästyy kaikkeen ja kaikki oljenkorret on käytetty ja jäljelle jää vaihtoehtoiksi kyssit tai itsensä uudelleenkeksiminen. Vai onko nämä vain ohimeneviä kausia?

Kuvaile sun peruspäivää: >klo 9:00 herään >klo 9:45 sängystä kahvinkeittoon (löhöän ja selaan puhelinta) >klo 10:00 availen konetta >klo 10:00-12:00 yleensä pelaan >klo 12 syön aamupalan joka unohtunut pelatessa >n. klo 14 lähden kauppaan >klo 14:30-16 pelailen >klo 16:00 syön taas >klo 16:30 - 19:00 pelailua >klo 19 syön viimeisen kerran päivässä >19:30-00:00 pelailua >00:15 sänkyyn >n. 00:45 alan nukkumaan Repeat. Tiedän, aika autistisen tarkat setit

lääkäri määräsi Essitalopraami SSRI lääkettä. Ostin paketin kuukausi sitten. En ole uskaltanut aloittaa pelkään sivuvaikutuksia niin paljon. Kannattaako minun kerätä rohkeus ja aloittaa kyseinen lääke?

Oon ennemminkin rotta kuin hikky, mutta nyt tarttisin hikkyjen kokemustietoa. En osannut/jaksanut kovin kauaa etsiä, joten uusi lanka. Jouduin ekaa kertaa tekemään täydet 4 työhakemusta ja hain johonkin liibalaaba kesätöihin niin paskalla hakemuksella kuin osasin. Nyt alkoi kuitenkin kuumottamaan, että mitäs jos töitä tarjotaankin? Voiko työkkäri saada selville jos en ilmesty työhaastatteluun tai edes vastaa työntarjoajan puheluihin tai muuten hylkään työtarjouksen jollain tekosyyllä? Perkele olisi pitänyt vaan hakea töitä joihin ei ole mitään mahdollisuuksia päästä... Edit: typo

Mitäs hikkyjen viikonloppuun? Itse kävin ulkoilemassa vaikka oli vähän kylmä keli

Mitä hikkyt painaa? Ite joku 120kg taas kun sipsien syönti lähteny käsistä

En ole nyt puhunut kenenkään kanssa kasvotusten kymmeneen päivään ja alkaa hajottaa tämä hikkyily. Miten välttää tilanteen pahentuminen vai onko peli jo menetetty?

Päätin taas ottaa pari kaljaa ja nyt 5 päivää myöhemmin helvetillinen krapula ja tili tyhjä. En edes päässyt nauttimaan alkoholista silloin teininä. Nyt vaan alkoholisoidun hikkynä.

Toimeentulotukeen piti toimittaa jotain uusia liitteitä. Käsittelevät uudestaan 8.3. Ei ole penniäkään rahaa. En saa edes epilepsialääkkeitäni (puhumattakaan muista lääkkeistä) apteekista koska ei ole maksusitoumusta sinne ja siellä on kai aina vuoden alusta se 50 euron omavastuu. Todennäköisesti hylkäys tulee sittenkin kun käsittelevät. Eräs sukulainen on minulle 1300 euroa velkaa (ollut vuosia), eikä aikomustakaan maksaa. En jaksa edes yrittää ottaa yhteyttä sosiaalivirastoon ja pyytää sieltä apua. Toivottavasti saa epilepsiakohtauksen ja joutuu sairaalaan. Siellä varmaan on jotain sosiaalityöntekijöitä. Kun on vuosia rämpinyt tässä paskassa en jaksa edes enää välittää. Ihan sama.

En ole koskaan saanut mitään apua sosiaalitoimistosta tai mistään muustakaan hyvinvointiyhteiskunnan turvalonkerosta. En tiedä mistä se johtuu, mutta suhtatuminen minuun on aina ollut "voi voi". Suomalainen päihteetön syrjäytynyt mies tuntuu olevan alinta saastaa omassa maassaan.

Ahistaa mennä huomenna töissä aamupalaveriin. Tuntuu etten saanu tänää mitään töissä aikaseks, niin en tiiä mitä sanoa. Pitäskö etäilyn sijaan mennä toimistolle? Kasvokkain palaverissa on helpompi rupatella satunnaisista töihin liittyvistä asioista. Etänä yleensä keskitytään vaan asiaan. Vittu ei ois pitäny prokastinoida. Muita joilla käy usein samoin?

Batman jäi eläkkeelle niin mikä siitä tuli? >hikikoomori

Mitä elämällä pitäisi tehdä? On ollut jo monta vuotta sellainen olo ettei oikei mikään kiinosta. Perusasiat hoidan mutta elämästä puuttu unelmat ja tavoitteet ja mielenkiintoa ei oikein mihinkään ole

Ensimmäisen kerran elämässäni nousin pitämään omia puoliani oman perheeni sisällä. Sanoin ääneen epäkohdista, jotka kaikki tietävät. Nyt minä olen joku pahantekijä, kun kehtasin puhua vanhoista asioista ja nostaa niitä esiin. Jos sisarukset ovat normoja ja itse olet hikky, niin sinä olet syyllinen vaikka he tekivät sinua kohtaan väärin. Ei tässä hikkyna voi oikein voittaa.

Miten hikkyys näkyy teillä? Omat setit: >syön vain valmisruokia ja leipää >siivoan lähinnä tietokonepöydän ja/tai keittiön tason nurkat pölyssä >roskia tietokonepöydän ympärillä >peseydyn ehkä kerran viikossa Joku vois sanoa, et ryhdistäydy mut miksi ku ei vittu kiinnosta